Paluu blogin pariin pitkästä aikaa

Eipäs oo tullu kirjoteltua yli vuoteen tänne yhtikäs mitään, hupsista. Tässä reilussa vuodessa on kerinnyt tapahtua vaikka ja mitä. Koulu on mennyt omalla painollaan eteenpäin ja oon oppinut hirveesti kaikkea uutta. Vähän on myöskin junnannut hitusen opinnot paikallaan tässä jokusen kuukauden kun yllättäen selkä sano ittensä irti tuossa syyskuussa.

Se lopulta sitten parin lääkärikäynnin ja magneettikuvauksen jälkeen johti siihen, että puukon allehan sitä joutu toistamiseen. Tällä kertaa onneks neurokirurgin leikattavaks ja hyvä kirurgi olikin, paljon paremmin meni tää leikkaus kun ensimmäinen. Kohta viikko leikkauksesta ja pääsin nyt perjantaina jo lenkille koirien kanssa mettään, toki lyhyt lenkki vielä, mutta lenkki kun lenkki. Sairaslomaa ois helmikuun loppuun asti ja maaliskuussa sit työharkka alkais.

Mulla on seuraavat 5 kuukautta työharkkaa Koirakoulu Koirankujeessa, ihan hirmusen mahtava paikka olla harjottelussa ja todella paljon monipuolista tekemistä. Sen lisäks olis viel koulutuntejakin jäljellä ja ainakin EA1 kortti suoritettavana ennen näyttöjä. Näyttöjä oon mahdollisesti kaavaillut tuohon elo-syyskuun vaihteeseen, jos kaikki menee hyvin ja ei tuu selän kanssa takapakkia.

No sitten koirakuulumisia! Jos alotetaan ihan siitä, että tuossa 2,5kk sitten lauman jatkoksi liittyi mun 5 vuoden haaveilun tuloksena malinois narttu. Viralliselta nimeltään Phrenetic Fiore, kutsumanimeksi valikoitui Huurre. Tuli tosiaan kodinvaihtajana mulle 7kk iässä. Huurre on se vuosikausien haave, uskoin vihdoinkin omiin taitoihini ja uskalsin ottaa oman malinoisin.

Huurre on luonteeltaan kiltti, vähän ujo, mutta tutustuttuaan pieni halimali. Vieraiden koirien kanssa se toisinaan vaatii vähän enemmän tutustumisaikaa sillä sitä ei kovin hyvin ole sosialistettu, mutta ei onneksi ole arka, lähinnä jännittää enemmän. Rakastaa juoksemista ihan ylikaiken ja on muutenkin sujahtanut laumaan todella helposti. Briistä ja Huurteesta on tullu iha parhaat kaverit ja kakarat remuaa onnessaan keskenään ja jättää "vanhukset" rauhaan. :D

Huurteen kanssa ollaan tottista treenattu paljon kotosalla ja on ihan hirvittävän pontentiaalinen ja todella nopea oppimaan. Ei osannut muutakuin istua ja hetken olla paikallaan kun mulle tuli. Huurteen kanssa olisi tarkoitus alkaa treenaamaan ihan kisamielessä pk-hakua ja tokoa, ja jos aika antaa myöten niin myös agilitya ainakin ihan harrastus muodossa, kisoista en niin tiedä vielä toistaiseksi sen lajin suhteen. Huurteen tottista jokunen viikko sitten:

Bri on kasvanut paljon ja kohta se täyttääkin jo 2 vuotta. Briin toko työskentely on mennyt harppauksen eteenpäin ja nykyään sen työskentely on hirveen mukavaa ilman vireen tippumista. Oon myös saanut rakennettua sille todella suuren taisteluhalun josta oon ehkä eniten ylpee. :D Briin leikkiä:

Briin kanssa tehtiin viime vuos paljon myös agilitya ihan seurassa ja sen aion jatkossakin pitää meiän lajilistalla kunhan itte tästä saan selkäni kuntoon. Bri kävi myös viime vuonna parissa epävirallisessa tokokokeessa kun seurassa oli sopivasti. Ensimmäisestä tuli 171 pistettä ja 3. sija, toisesta 173 pistettä ja 2. sija. Sen lisäks se kävi nyt 6.1 ensimmäisessä tokokokeessa, 157p ja II tulos.

Oli ihan hirvee pakkanen eikä lämmitettyä hallia joten vaikutti koiran työskentelyyn. Tulipahan todettua, että ei talvikokeita ilman lämmitettyä hallia tuolle. Mutta pakkaseen nähden se suoritti oikein mukavasti! Briin seuruusta videota:

No tokojuttujen lisäks Bri kävi myös alkuvuodesta viime vuonna virallisissa kuvissa ja toki jännitin niitä ihan hirveesti Yukin huonojen tulosten takia mutta ihan turhaan. Luikero on täyttä priimalaatua myös terveydeltään eikä mitään moitittavaa siinäkään puolessa. :) Syksyllä kävästiin myös hakemassa hyväksytty tulos paimennustaipumustestistä. Tänä vuonna oiskin tarkotus käydä enempi lampailla. Haaveilen, että oisin saanu sille esikokeen läpi ennen pentuja, mutta saas nähdä josko se onnistuu. 

No sitten Orion. Se on viisastunut entisestään ja rauhoittunut vieläkin enemmän. Mm. nykyään voidaan hiekkatiellä ohittaa autot ilman, että pitää vetää hirvee vinku- ja haukkukonsertti kun ei pääse autolle. Oma auto on vielä hitusen työn alla, mutta autossa oleminenkin on jo rauhoittunut paljon eikä se enää vingu ihan hirveästi siellä. Ollaan myös työstetty sen hampaiden käyttö ongelmaa Briin kanssa leikkiessä. Monesti osaa jo leikkiä suht kivasti, mutta toisinaan vielä on koppaa päässä sen takia. 

Orion on tehnyt viime vuonna myös tokojuttujen lisäks suht paljon agilitya missä se onkin kehittynyt ihan hirvittävän paljon eikä enää mm. roiku niin paljon kädessä kiinni vaikka vielä on paljon opettelemista irtoamisessa. Sen lisäks lajivalikoimaan on tullu mukaan pk-haku ja toivon, että päästään joskus kisaamaankin siinä. Orionin aksaa viime vuodelta: 

Sen lisäks Orion kävi myös viime vuonna kanssa parit epäviralliset tokokokeet, ensimmäisestä muistaakseni sai reilu 170 pistettä ja oli 2. sijalla, ja toisesta tuli 191p ja voitti luokkansa. Tänä vuonna tarkotus ois touhuta paljonkin, mm. hakea viimenen ykkös tulos ALOsta ja näinollen sais sille TK1 ja voitas kesällä lähtee avoimeen kisaamaan. Sen lisäks luonnetestiä ja BH koettakin tiedossa. Jos pääsen aksaamaan enemmän niin ehkä epävirallisia agilitykisojakin mahdollisesti. 

Rasmus on nauttinut täysin siemauksin nykyisestä asuinpaikasta sillä täällä voin pitää näitä vapaana kaikki lenkit ja lenkkimaastoja riittää todella paljon. Ja lenkin varrella on lampi missä voi uida ja sekös varsinkin Rasmuksen saa onnelliseksi. :D Rasmus on touhunnut viime vuonna pk-hakua ja se laji kyllä sopii sille ihan niinkun nenä päähän. Varmasti tehdään tänäkin vuonna hakua mielen virkistykseksi vaikkei mitään kisasuunitelmia olekkaan sen kanssa. 

Yukin kanssa mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Viime vuoden talvella vielä näytti siltä, että se on lonkkiensa takia huonossa kunnossa ja en tiennyt sen tulevaisuutta sen tarkemmin. Mutta onneksi huolellisella monen kuukauden kuntouttamisella nalle on nykyään kivuton ja se saa juosta vapaana 3-4 kertaa viikossa yli puolet lenkistä aina ja muuten se menee flexissä omaa tahtiaan.

Syö nivelravinteita, käy uimassa suht säännöllisesti ja hierotaan toisinaan + saa laseria myös tällöin ja näillä on pysynyt kunnossa. Syönyt vain pari rimadyl kuuria(1-2vk kestäviä kuureja) reilun vuoden aikana. Yuki täytti loppuvuodesta 3 vuotta ja yhä edelleen se tulee toimeen vieraiden koirien kanssa kun saa hetken tutustua rauhassa omaa tahtiaan, jopa toiset nartut on tähän asti hyväksynyt.

Samaten se sterilisoitiin nyt joulukuun alussa hormonaalisten ongelmien takia, näihin liittyi mm. hormonaalinen ihottuma ennen juoksuja ja juoksujen aikaan. Toivotaan, että tänä vuonna ois terveyden suhteen parempi onni. 

Treeniä ja työharjottelupaikan löytämistä

No päätin kirjoittaa nyt jo vähän aikaisemmin kun sen verran tullu tässä taas pari viime päivää touhuttua. Eli nyt on ensi jakson(5vk) työharjoittelupaikat selvillä ja saan kaikki 30h per vk täyteen mainiosti. Olen pari päivää viikosta(ti, ke) Koirakoulu Kontaktissa harjoittelussa ja sitten ma, to ja pe olen Vantaan Opaskoirakoululla ja sitä odotan kyllä kuin kuuta nousevaa sillä opaskoirakoulun harjoitteluun sisältyy vaikka mitä. Pääsen vetämään pentukurssia, tekemään mahdollisesti kotikäyntejä jossain vaiheessa opaskoirakoulun pentujen hoitokoteihin ja pääsen myös sosialistamaan alle luovutusikäisiä pentuja ääniin ja erilaisiin pintoihin sun muihin asioihin. Saa nähdä miten harjoittelu lähtee käyntiin, ensi viikko on vielä koulua ja viikolla 44 alkaa sitten harjoittelu.

Mutta sitten vähän treeneistä. Otin tiistaina Orionin ja Briin matkaan, saivat odotella koulupäivän ajan autossa. Koulun jälkeen suunnattiin kaverin kanssa koiria hakemaan. Treenailin ensin Briin kanssa vähän tokojuttuja, lähinnä seuruuta, sivulletuloa ja luoksetuloa häiriössä. Pentu oli oikein pätevä. Sen jälkeen otettiin kaverin collie uroksen ja Briin kanssa ohitustreenejä vähän sillä kaverin toinen collie pelkää toisia koiria niin treenataan nyt melkein joka viikko sitten vähän sitä ettei kaikki koirat käy päälle. Bri oli taas vallan mainio kakara, otti hyvin kontaktia ja oli lopulta täysin välinpitämätön ja jos katsahti Leeviin niin sanoin vain, että "ohi" niin jatkoi matkaa normaalisti.

Orionin kanssa tuli treenailtua tokoa eli seuruuta jossa oli myös peruutusta, otin myös juoksusta maahanmenoa ja jätkä oli kyllä niin makee! Noutoa otettiin vähän ja liikkeestä istu alkaa sujumaan kivanoloisesti, tarvitsee vielä vain vähän rutiinia sen tekemiseen. Voittajan kaukoja hinkattiin sen lisäksi ettei se liikuttaisi jalkojaan vaan nousisi hissinä maasta seisomaan. Tein myös tokoilujen ajaksi Orionille jäljen ja se oli kerennyt sopivasti olemaan hetken jo maassa kun saatiin tokot loppuun. Teki kyllä taas niin mukavasti jäljen, todella tiiviisti oli nenä maassa ja jätti taas herkkuja väliin. Katellaan, jos sitä tässä vielä loppuviikosta tekis pidemmän jäljen sille.

Rasmuksen kanssa ollaan touhuttu kotona vähän lelujen etsimishommia. Piilotin sille eilen leluja ulos ja toinen oli ihan onnessaan niitä etsiessään. Tykkäsi kyllä todella paljon eli tätä jatketaan joka viikko Rassen kanssa kun löytyi mukavaa tekemistä näin kotosallakin kun se ei kovin tokosta perusta ja agilitya ei viitsi tehdä kuin pari kertaa viikossa. Hyvää vastapainoa agilitylle tälläinen rauhallinen tekeminen missä joutuu keskittymään kunnolla. Oli kyllä väsynyt koira etsimisten jälkeen!

Videota neljän lelun etsinnästä, hyvin löytyi kaikki!

Mutta palaillaanpas taas kun on jotain kirjoitettavaa, adios!

Koulun alkua ja paljon treeniä

Eipäs ole nyt taas tullut kirjoiteltua kuukauteen kun on ollut niin paljon hommaa. Viime kuulta sen verran sanottavaa, että Briin näyttely jäi väliin rengasrikon takia. Harmittihan se, mutta minkäs tuolle mahtaa. Syyskuun lopussa alkoi myös niin pitkään haaveilemani koulu: eläintenkouluttajan opinnot! Yllätyin äärimmäisen positiivisesti jo ensimmäisenä päivänä, meillä on todella mukava ryhmä johon on päässyt sisään heti ja opinnot on älyttömän mielenkiintoisia.

 Ensimmäinen työssäoppimisjakso alkaakin jo parin viikon päästä. Mulla on jo puolet työtunneista varmoja kun sain 15h per viikko töitä Koirakoulu Kontaktista, loput 15h on ihan vähän vielä auki, mutta yksi paikka on jo kiikarissa ja siitä lisää myöhemmin, jos se onnistuu.

Tähän mennessä ollaan opiskeltu koulussa mm. eläinten hyvinvointia, koirien elekieltä ja rauhoittavia & uhkaavia signaaleita. Tehtäviäkin on ollut paljon ja mulla on tehtävien teko tällä hetkellä erittäin hyvällä mallilla kun on tekemättä enää 1/3 osa yhdestä tehtävästä jonka palautuskin on vasta marraskuun lopussa. Huomenna olisi ryhmätehtävät esitelmää koulussa ja muiden esitelmien kuuntelemista. Piti tehdä ryhmätehtävä eläinten hyvinvoinnista rajaten aihealue johonkin tiettyyn asiaan ja oli kiva tehtävä kyllä.

Kouluun piti valita myös jokin projektieläin ja tällä hetkellä ainakin alkuun mun projektieläimenä toimii Orion. Orionin valitsin projektieläimeksi lähinnä sen takia, että sen kanssa on kiva treenata ja vielä jonkun verran joudutaan harjoittelemaan normaalia elämistä lähinnä äänenkäytön ja rauhoittumisen osalta. Se on parantunut ihan huisisti, mutta vielä joissain asioissa käyttää liikaa ääntään ja kiihtyy liikaa, mutta pikkuhiljaa se siitä saadaan täysin yhteiskuntakelpoiseksi. :)

No mutta sitten treeneihin! On tullu treenattua paljon tässä kuluneen kuukauden aikana. Eniten Orionin ja Briin kanssa, mutta Rasmuskin on päässyt agitreeneihin. Briin kanssa alkaa tokossa päästä tekemään jo pitempää seuruupätkää ilman, että se jätättää ja kontakti tuolla pysyy kyllä todella mukavasti. Agilityssa ollaan Briin kanssa tehty vähän jo pitempää hyppy- ja putkirataa sekä tehtiin puomia vähän niin, että se innostui siitä älyttömästi ja mun miettiessä miten ohjaan jonkun kohdan niin Bri vetäs yksinään onnessaan puomille niin, että jouduin mennä kattomaan, että se tulee nätisti alas.. Hassu pentu.

Bri 8,5kk

Orionin kanssa on tullut treenittyä EVL:n ohjattua noutoa ja alkaa sujumaan varsin mallikelpoisesti pikkuhiljaa, vähän on vielä hakusessa suunnat alkuun, mutta hyvin korjaa aina. Päästiin myös ruutua tekemään vihdoin kun olin kaverilla käymässä Kuopiossa ja vähän sain muistutella sitä mieleen namialustan ja herkun kanssa. Ruudun kanssa on vielä aika paljon töitä, mutta eiköhän sekin ala siitä sujumaan kun päästäisiin sitä enemmän treenaamaan.

Voittajan kaukoja tuli hienosäädettyä ja nyt alkoi nousemaan todella mukavan näköisesti maahan - seiso kohdassa ilman, että liikutti yhtäkään jalkaan. Maahan - seiso kohtaa pitää vielä treeniä vähän. Liikkeestä istumista ollaan myös treenailtu aika paljon ja alkoi eilen sujumaan jo kivasti sekin.

Orion pääsi eilen myös tekemään elämänsä ensimmäisen jäljen! On yritetty joskus aiemmin kokeilla sille jälkeä, mutta se on häslännyt liikaa eikä ole lähtenyt jäljelle, mutta nyt oli aivan eri meininki jätkällä. Otti hajun jo pitkältä ja alkoi kunnolla vetämään kohti jälkeä ja teki kyllä sellasella innolla ja tarkkuudella, että taitava! Jälkeä siis tullaan jatkamaan tästä lähtien joka viikko.

Agilityssa ollaan Orionin kanssa treenattu joka kerta irtoamista. Se on aika pahasti kiinni mussa tokotaustansa takia, mutta kyllä se viime agitreeneissä tiistaina alkoi jo väläytellä todella mukavaa pätkää. Kunhan itte vaan oppis juoksemaan tarpeeks nopeesti niin pysyis koiran mukana.

Rasmus on hömpötellyt vähän temppuja ja tokoja sekä kävi viikko sitten treenailemassa agilitya hallilla. Viimekertainen agility kerta meni todella mukavasti. Treenailtiin ekana A-estettä ja alastuloa kun se aina vaan roiskii menemään miettimättä yhtään. Samaten otettiin pujottelua niin, että lähetin vähän kauempaa kuin normaalisti ja alkaa sujumaan ihan kivasti. Sen lisäksi otettiin pientä hyppy- ja putkirataa sekä lisättiin viimeiseen rataan vielä pujottelu ja sekin sujui varsin passelisti.

Lisään tähän loppuun videot Rasmuksen, Orionin ja Briin radoista viime viikkoisista agilitytreeneistä:

Orionin rata

Briin rata

Rasmuksen rata

Olen myös treenannut Briille pikkupennusta lähtien vahvaa saalisviettiä ja tällä hetkellä sen saalisvietti alkaa olemaan älyttömän kiva. Tässä on videota Briin leikkimisestä:

Yritän päivitellä blogia seuraavan kerran hetikun on jotain kirjoitettavaa. Palaillaan siis toivottavasti viikon parin päästä!

Hihnalenkkeilyn ihmeellinen maailma

Hihnalenkit.. Mulla on ollut hihnalenkkeilyyn kammo pitkän aikaa, oikeestaan sen jälkeen kun asuin Oulun Tuirassa vajaa puol vuotta ja meillä ei ollu autoa sillon ja Tuirassa ei oo minkäänäköstä metsää tai muuta mihin pääsis koiria juoksuttaa vapaana. Mulla oli sillon vaan pojat olemassa ja yleensä pääsin maksimissaan kerran viikossa juoksuttaa noita vapaana johonkin. Noh jokainen varmasti voi kuvitella kun energiset ja tekemisenhaluset koirat ei pääse muutakun hihnalenkeille ja treenaamaan vaan eivätkä juoksemaan vapaana niin katastrofin ainekset on valmiit. Pojat perseili hihnoissa aina ja joka ikinen kerta kun mä niitä käytin ulkona - aamulla, päivällä, illalla.. Tulipa vastaan ihmisiä tai koiria niin aina se sama riekkuminen, kiljuminen ja vetäminen alko ja mulla oli mennä hermot. 

Päästiin sitten lopulta muuttamaan rivitaloon vähän syrjempään jossa oli pelto ihan 200m päässä kotiovela ja ah sitä autuutta kun sai kattoa miten koirat nautti joka päivä kun pääsivät vapaana rallittelemaan. Tuosta lähtien oon välttäny hihnalenkkeilyä niinkun ruttoa ja hetikun on voinu päästää vapaaks niin vapaana ovat menneet. 

No, tällä hetkellä laumassa sitten 4 koiraa eli joukossa voi tyhmyys tiivistyä vielä enemmän. Päätin kokeilla eilen illalla, että miten tää lauma kulkee hihnassa yhtäaikaa ja oli kyllä niin huima ero siihen mitä se oli sillon Tuirassa pelkästään poikien kanssa, että aion kyllä yrittää joka päivä käydä hihnalenkin heittämässä näiden kaikkien kanssa yhtäaikaa. 

Kävin tänään aamulla heittämässä saman 2km lenkin kuin eilen illalla ja taas mentiin kivasti ja nyt illalla lähdettiin sitten kävelemään tuonne vähän pitemmälle metsään missä on pitänyt jo jonkun aikaa lähteä käymään, mutta en ole saanut aikaiseksi. Koirat löyti metsälammen jonne tietty koko lauma sitten molskahti ja nyt mulla on uitettuja koiria täällä huoneessa.. 

Käytiin myös pari päivää sitten aussiejengin kanssa treffaamassa Luna cockeria ja omistajaansa, Bri oli alkuun vähän epäluuloinen niinkuin aina vieraiden koirien kanssa, mutta pojat kun on niin sosiaalisia ja rohkeita niin Briikin huomas äkkiä, että tää onki kiva leikkikaveri ja sit vedettiinki rallia ympäri mettää ja lenkkipolkua. Orion taas meinas olla vähän puupää ja sai sitä komentaa kun meinas keittää vähän yli sillä Lunan kanssa leikkiminen, loppulenkki menikin sitten ihan jees. Rasmus yllätti ja intoutu leikkimään paljon enemmän kun normaalisti vieraiden koirien kanssa. 

Briistä vaan kasvaa päivä päivältä kauniimpi, tällä hetkellä ikää on sellanen vajaa 8kk. Lauantaina 12.9 olisi viimeinen pentunäyttely tiedossa Muuramessa. Kehässä olis vaan 3 aussieta Briin lisäks eli saa nähdä miten menee!

Palaillaan siis varmaan näyttelyn jälkeen viikonloppuna, adios siihen asti!

Kuulumisia pitkästä aikaa

Onpas tästä pitkä aika kun on tullut viimeksi kirjoiteltua blogiin. Päätin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja poistin vanhat vähäiset blogitekstini. Jos joku ei ole lukenut aiemmin tätä niin laumasta löytyy tällä hetkellä 4 koiraa, 3 australianpaimenkoiraa ja amerikanakita. Niistä löytyy lisää tietoja omilta sivuiltaan tuosta oikealta. Mutta pikemmittä puheitta niihin kuulumisiin ja niitähän riittää vaikka miten paljon!

No, ensinnäkin sain tietää tuossa kesäkuun lopulla, että pääsin opiskelemaan Amieduun eläintenkouluttajaksi yli 200 hakijan joukosta. Voitte uskoa, että hieraisin kerran jos parikin silmiäni kun luin sähköpostiviestin missä sanottiin, että pääsin sisään. Eli kolmisen viikon päästä sitä istutaan taas koulun penkillä, odotan innolla!

Orionin kanssa on ollut totaalista alamäkeä viimeinen kulunut vuosi ja kesällä meinasin jo melkein heittää hanskat tiskiin sen kanssa kunnes päätin vielä yhden kerran kokeilla saako sitä paremmaksi kun sain apua yhdeltä mahtavalta aussiekasvattajalta. Orion lähti pariksi viikoksi 7 koiran laumaan hoitoon ja sieltä tullessa oli niiin erilainen koira, että ihmettelin kyllä miten voi koira muuttua parissa viikossa. Saatiin hyviä neuvoja miten jatkaa eteenpäin ja tällä hetkellä meidän arki rullaa paljon rennommin ja jouhevammin. Pojat ei tappele enää kun Orion ei ärsytä Rasmusta ja Rasmus ei koe tarvetta enää komentaa Orionia kun se leikkii Briin kanssa.

Orion on myös harjoitellut paljon autossa matkustamista nytkun meillä on ollut useampi kuukausi jo oma auto ja nykyään se saattaa vähän vinkuilla, mutta suurimmaksi osaksi on hiljaa kun ennen se on huutanut ja kiljunut autossa taukoamatta. Ruokaa odotetaan nykyään myös hiljaa ja ulos lähtiessä on oppinut olemaan myös aika hyvin hiljaa. Kyllä niitä huonompiakin päiviä vielä mahtuu mukaan, muttakun arki on suurimmaksi osaksi niin paljon rennompaa nyt niin jaksaa ne huonotkin päivät todella hyvin.

Ollaan treenailtu Orionin kanssa nyt paljon tokoa ja agiakin ollaan otettu. Agissa alkaa olemaan pujottelu aika hyvällä mallilla, tässäpä video viime kertaisesta pujottelutreenistä:

Tokossa ollaan paljon hinkattu seuruuta paremmaks ja niin ettei se edistäis ja tänään koettiin todellinen läpimurto kun käytiin vajaan 2 vuoden tauon jälkeen tokokisoissa(möllitokoa) ja saatiin ALO luokasta pisteitä 186/200 ja sijotuttiin toiseksi! Oli makee jätkä kyllä. Tässä alhaalla videota eilisen päivän seuruusta:

 

Ja videota vielä Orionin ohjatusta noudosta tässä:

Aavistuksen epävarma se on vielä ohjatussa noudossa kun se ei pitkään aikaan osannut suuntia ollenkaan, mutta nytkun toinen keskittyy paremmin niin saatiin nopeasti suuntiakin opeteltua. Kaiken kaikkiaan elämä Orionin kanssa sujuu tätä nykyä suhteellisen mukavasti. Terävä ja suht vaikea koirahan tuo sinällään on, mutta nytkun on palikat saatu kohdalleen ja osaan itse puuttua tuon kanssa tiettyihin asioihin niin elämä rullaa omalla painollaan hyvin. 

No sitten Rasmus. Rasmus on nyt vanhemmiten vähän sen verran rauhottunut, että se on päässyt ihan ohjattuihin treeneihinkin vuosien tauon jälkeen. Ollaan käyty agilityssa ja  siellä se on mennyt omaan päättömään tapaansa ja roiskii yli esteiden, mutta pääasia että toisella on hauskaa. Ollaan myös treenailtu pk-hakua Rassen kanssa ja se tykkää siitä ihan älyttömästi! Ei me tavotteellisesti mitään treenailla sen kanssa hermojen puutteen takia, mutta tällein silloin tällöin ohjatut treenit on jees ja muuten treenaa sitten kotosalla. 

Pujottelee, meillä on kotona omat pujottelukepit eli harjoittelu on helppoa kun ei tarvitse erikseen hallille lähteä treenaamaan

Rasmuksen yleisin hyppytyyli.. Ollaan treenattu hyppytekniikkaa ja toisinaan se jo hyppää paremmin, mutta aika useasti se silti vetää tällä tavalla

Hakumetässä ukkoa ettimässä :)

Briin kanssa ollaan käyty mätsäreissä, näyttelyissä ja treenailtu tokoa ja vähän jo agilityn alkeitakin. Tuo on kyllä ollut ihan älyttömän helppo pentu. Se tottelee, pysyy vapaana missä vaan, on sosiaalinen, mutta vieraiden koirien kanssa varovainen alkuun. Tykkää touhuta kaikkea, mutta ei ole samanlainen viettihyrrä kuin Orion on. Äärimmäisen tasapainoinen ja rauhallinen aussie, ulkona mennään täysiä, mutta sisällä nukutaan vaan.

Bri on ollut nyt kolmessa pentunäyttelyssä ja tuloksia sieltä seuraavanalaisesti: 18.7 Iitti PEK2, 7.8 Aussie erkkari ei sij, ja 22.8 Helsinki PEK1 PN2 KP. Viikon päästä käy tie vielä yhteen pentunäyttelyyn ja sitten odotellaan junnukehiä.

Kuvassa 7kk ikäinen

Alkaa raviliikekkin parantua pikkuhiljaa, tulee varmasti vielä tosi kiva tuosta liikkeestä kun se kiinteytyy eikä ole enää niin löysä. Kehittyy suht hitaasti, mutta mielummin hitaasti kuin liian nopeasti. 

No mutta sitten tuo mun pehmoleluni, Yukilla on ollut vähän vaihtelevia kausia tässä aikuistuessa. Se on ollut hihnassa yli puoli vuotta sen jälkeen kun sai päähänsä kerran karata ja aiheuttaa melkein sydänkohtauksen mulle vaikka tulikin itte sitten kotiovelle tunnin päästä karkaamisesta.. No sitten sillä on ollut kausi kun ei kiinnostanu herkut eikä mikään ja seisominenki oli ihan tylsää joten jätettiin näyttelyt ja mätsärit tauolle. 

Tällä hetkellä kuitenkin se pysyy taas älyttömän mahtavasti vapaana lauman mukana joten saa juostakkin nyt vapaana, hyvää liikuntaa. Seisominenkin taas kiinnostaa joten seuraavat näyttelytkin olisi suunnitteilla jo viimeistään marraskuun alkuun, tarvittaessa aiemminkin. 

Yuki kuvasssa 1v 9kk, siitä on kasvanut kyllä niin nätti. On kyllä odotukset korkealla Yukin kohdalla, innolla odotan millaisia tuloksia se alkaa tulevaisuudessa saamaan näyttelyistä. Olen myös vähän mietiskellyt olisinko kokeillut mejää tuon kanssa kun sillä on niin paljon riistaviettiä ja tykkää mennä hajujen perässä, voisi tykätä tuosta lajista. 

Tulipas tässä taas tekstiä kerrakseen. Nyt vetäydyn pikkuhiljaa tuonne sängyn puolelle peiton alle, palaillaan toivottavasti pian taas!