Hihnalenkit.. Mulla on ollut hihnalenkkeilyyn kammo pitkän aikaa, oikeestaan sen jälkeen kun asuin Oulun Tuirassa vajaa puol vuotta ja meillä ei ollu autoa sillon ja Tuirassa ei oo minkäänäköstä metsää tai muuta mihin pääsis koiria juoksuttaa vapaana. Mulla oli sillon vaan pojat olemassa ja yleensä pääsin maksimissaan kerran viikossa juoksuttaa noita vapaana johonkin. Noh jokainen varmasti voi kuvitella kun energiset ja tekemisenhaluset koirat ei pääse muutakun hihnalenkeille ja treenaamaan vaan eivätkä juoksemaan vapaana niin katastrofin ainekset on valmiit. Pojat perseili hihnoissa aina ja joka ikinen kerta kun mä niitä käytin ulkona - aamulla, päivällä, illalla.. Tulipa vastaan ihmisiä tai koiria niin aina se sama riekkuminen, kiljuminen ja vetäminen alko ja mulla oli mennä hermot.
Päästiin sitten lopulta muuttamaan rivitaloon vähän syrjempään jossa oli pelto ihan 200m päässä kotiovela ja ah sitä autuutta kun sai kattoa miten koirat nautti joka päivä kun pääsivät vapaana rallittelemaan. Tuosta lähtien oon välttäny hihnalenkkeilyä niinkun ruttoa ja hetikun on voinu päästää vapaaks niin vapaana ovat menneet.
No, tällä hetkellä laumassa sitten 4 koiraa eli joukossa voi tyhmyys tiivistyä vielä enemmän. Päätin kokeilla eilen illalla, että miten tää lauma kulkee hihnassa yhtäaikaa ja oli kyllä niin huima ero siihen mitä se oli sillon Tuirassa pelkästään poikien kanssa, että aion kyllä yrittää joka päivä käydä hihnalenkin heittämässä näiden kaikkien kanssa yhtäaikaa.
Kävin tänään aamulla heittämässä saman 2km lenkin kuin eilen illalla ja taas mentiin kivasti ja nyt illalla lähdettiin sitten kävelemään tuonne vähän pitemmälle metsään missä on pitänyt jo jonkun aikaa lähteä käymään, mutta en ole saanut aikaiseksi. Koirat löyti metsälammen jonne tietty koko lauma sitten molskahti ja nyt mulla on uitettuja koiria täällä huoneessa..
Käytiin myös pari päivää sitten aussiejengin kanssa treffaamassa Luna cockeria ja omistajaansa, Bri oli alkuun vähän epäluuloinen niinkuin aina vieraiden koirien kanssa, mutta pojat kun on niin sosiaalisia ja rohkeita niin Briikin huomas äkkiä, että tää onki kiva leikkikaveri ja sit vedettiinki rallia ympäri mettää ja lenkkipolkua. Orion taas meinas olla vähän puupää ja sai sitä komentaa kun meinas keittää vähän yli sillä Lunan kanssa leikkiminen, loppulenkki menikin sitten ihan jees. Rasmus yllätti ja intoutu leikkimään paljon enemmän kun normaalisti vieraiden koirien kanssa.
Briistä vaan kasvaa päivä päivältä kauniimpi, tällä hetkellä ikää on sellanen vajaa 8kk. Lauantaina 12.9 olisi viimeinen pentunäyttely tiedossa Muuramessa. Kehässä olis vaan 3 aussieta Briin lisäks eli saa nähdä miten menee!
Palaillaan siis varmaan näyttelyn jälkeen viikonloppuna, adios siihen asti!
Onpas tästä pitkä aika kun on tullut viimeksi kirjoiteltua blogiin. Päätin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja poistin vanhat vähäiset blogitekstini. Jos joku ei ole lukenut aiemmin tätä niin laumasta löytyy tällä hetkellä 4 koiraa, 3 australianpaimenkoiraa ja amerikanakita. Niistä löytyy lisää tietoja omilta sivuiltaan tuosta oikealta. Mutta pikemmittä puheitta niihin kuulumisiin ja niitähän riittää vaikka miten paljon!
No, ensinnäkin sain tietää tuossa kesäkuun lopulla, että pääsin opiskelemaan Amieduun eläintenkouluttajaksi yli 200 hakijan joukosta. Voitte uskoa, että hieraisin kerran jos parikin silmiäni kun luin sähköpostiviestin missä sanottiin, että pääsin sisään. Eli kolmisen viikon päästä sitä istutaan taas koulun penkillä, odotan innolla!
Orionin kanssa on ollut totaalista alamäkeä viimeinen kulunut vuosi ja kesällä meinasin jo melkein heittää hanskat tiskiin sen kanssa kunnes päätin vielä yhden kerran kokeilla saako sitä paremmaksi kun sain apua yhdeltä mahtavalta aussiekasvattajalta. Orion lähti pariksi viikoksi 7 koiran laumaan hoitoon ja sieltä tullessa oli niiin erilainen koira, että ihmettelin kyllä miten voi koira muuttua parissa viikossa. Saatiin hyviä neuvoja miten jatkaa eteenpäin ja tällä hetkellä meidän arki rullaa paljon rennommin ja jouhevammin. Pojat ei tappele enää kun Orion ei ärsytä Rasmusta ja Rasmus ei koe tarvetta enää komentaa Orionia kun se leikkii Briin kanssa.
Orion on myös harjoitellut paljon autossa matkustamista nytkun meillä on ollut useampi kuukausi jo oma auto ja nykyään se saattaa vähän vinkuilla, mutta suurimmaksi osaksi on hiljaa kun ennen se on huutanut ja kiljunut autossa taukoamatta. Ruokaa odotetaan nykyään myös hiljaa ja ulos lähtiessä on oppinut olemaan myös aika hyvin hiljaa. Kyllä niitä huonompiakin päiviä vielä mahtuu mukaan, muttakun arki on suurimmaksi osaksi niin paljon rennompaa nyt niin jaksaa ne huonotkin päivät todella hyvin.
Ollaan treenailtu Orionin kanssa nyt paljon tokoa ja agiakin ollaan otettu. Agissa alkaa olemaan pujottelu aika hyvällä mallilla, tässäpä video viime kertaisesta pujottelutreenistä:
Tokossa ollaan paljon hinkattu seuruuta paremmaks ja niin ettei se edistäis ja tänään koettiin todellinen läpimurto kun käytiin vajaan 2 vuoden tauon jälkeen tokokisoissa(möllitokoa) ja saatiin ALO luokasta pisteitä 186/200 ja sijotuttiin toiseksi! Oli makee jätkä kyllä. Tässä alhaalla videota eilisen päivän seuruusta:
Ja videota vielä Orionin ohjatusta noudosta tässä:
Aavistuksen epävarma se on vielä ohjatussa noudossa kun se ei pitkään aikaan osannut suuntia ollenkaan, mutta nytkun toinen keskittyy paremmin niin saatiin nopeasti suuntiakin opeteltua. Kaiken kaikkiaan elämä Orionin kanssa sujuu tätä nykyä suhteellisen mukavasti. Terävä ja suht vaikea koirahan tuo sinällään on, mutta nytkun on palikat saatu kohdalleen ja osaan itse puuttua tuon kanssa tiettyihin asioihin niin elämä rullaa omalla painollaan hyvin.
No sitten Rasmus. Rasmus on nyt vanhemmiten vähän sen verran rauhottunut, että se on päässyt ihan ohjattuihin treeneihinkin vuosien tauon jälkeen. Ollaan käyty agilityssa ja siellä se on mennyt omaan päättömään tapaansa ja roiskii yli esteiden, mutta pääasia että toisella on hauskaa. Ollaan myös treenailtu pk-hakua Rassen kanssa ja se tykkää siitä ihan älyttömästi! Ei me tavotteellisesti mitään treenailla sen kanssa hermojen puutteen takia, mutta tällein silloin tällöin ohjatut treenit on jees ja muuten treenaa sitten kotosalla.
Pujottelee, meillä on kotona omat pujottelukepit eli harjoittelu on helppoa kun ei tarvitse erikseen hallille lähteä treenaamaan
Rasmuksen yleisin hyppytyyli.. Ollaan treenattu hyppytekniikkaa ja toisinaan se jo hyppää paremmin, mutta aika useasti se silti vetää tällä tavalla
Hakumetässä ukkoa ettimässä :)
Briin kanssa ollaan käyty mätsäreissä, näyttelyissä ja treenailtu tokoa ja vähän jo agilityn alkeitakin. Tuo on kyllä ollut ihan älyttömän helppo pentu. Se tottelee, pysyy vapaana missä vaan, on sosiaalinen, mutta vieraiden koirien kanssa varovainen alkuun. Tykkää touhuta kaikkea, mutta ei ole samanlainen viettihyrrä kuin Orion on. Äärimmäisen tasapainoinen ja rauhallinen aussie, ulkona mennään täysiä, mutta sisällä nukutaan vaan.
Bri on ollut nyt kolmessa pentunäyttelyssä ja tuloksia sieltä seuraavanalaisesti: 18.7 Iitti PEK2, 7.8 Aussie erkkari ei sij, ja 22.8 Helsinki PEK1 PN2 KP. Viikon päästä käy tie vielä yhteen pentunäyttelyyn ja sitten odotellaan junnukehiä.
Kuvassa 7kk ikäinen
Alkaa raviliikekkin parantua pikkuhiljaa, tulee varmasti vielä tosi kiva tuosta liikkeestä kun se kiinteytyy eikä ole enää niin löysä. Kehittyy suht hitaasti, mutta mielummin hitaasti kuin liian nopeasti.
No mutta sitten tuo mun pehmoleluni, Yukilla on ollut vähän vaihtelevia kausia tässä aikuistuessa. Se on ollut hihnassa yli puoli vuotta sen jälkeen kun sai päähänsä kerran karata ja aiheuttaa melkein sydänkohtauksen mulle vaikka tulikin itte sitten kotiovelle tunnin päästä karkaamisesta.. No sitten sillä on ollut kausi kun ei kiinnostanu herkut eikä mikään ja seisominenki oli ihan tylsää joten jätettiin näyttelyt ja mätsärit tauolle.
Tällä hetkellä kuitenkin se pysyy taas älyttömän mahtavasti vapaana lauman mukana joten saa juostakkin nyt vapaana, hyvää liikuntaa. Seisominenkin taas kiinnostaa joten seuraavat näyttelytkin olisi suunnitteilla jo viimeistään marraskuun alkuun, tarvittaessa aiemminkin.
Yuki kuvasssa 1v 9kk, siitä on kasvanut kyllä niin nätti. On kyllä odotukset korkealla Yukin kohdalla, innolla odotan millaisia tuloksia se alkaa tulevaisuudessa saamaan näyttelyistä. Olen myös vähän mietiskellyt olisinko kokeillut mejää tuon kanssa kun sillä on niin paljon riistaviettiä ja tykkää mennä hajujen perässä, voisi tykätä tuosta lajista.
Tulipas tässä taas tekstiä kerrakseen. Nyt vetäydyn pikkuhiljaa tuonne sängyn puolelle peiton alle, palaillaan toivottavasti pian taas!
